Seminaariraportti
The Olympic Edge - Judo secrets applied to BJJ
On helpompaa olla aloittelija kokeneiden seurassa. Miten saadaan aikaan reaktio ja miten sitä hyödynnetään.
Kävin tänään Álvaro Riveros Gorritin luotsaaman Kami Martial Artsin järjestämällä ja olympiadi-judoka Pasi Laurénin vetämässä seminaarissa The Olympic Edge - Judo secrets applied to BJJ.
Viime aikoina olen nähnyt useampiakin seminaareja, jossa judokat haluavat jakaa osaamistaan yli lajirajojen, ja pidän itse siitä - olemme kuitenkin yhtä perhettä, vaikka BJJ:ssä onkin hienommat ja tyköistuvammat dōgi:t sekä rapsakammat rashguardit.
Olen saanut Pasi Laurénin oppia toisen käden kautta ystäviltäni, jotka ovat aina puhuneet paljon ja ylistävästi Pasin teknisestä otteesta ja ihan omanlaisestaan käsialasta pelata pystyä, joten natisevin polvin lähdin Espoosta Tampereelle oppimaan mestarilta.
Seminaari oli jaettu kahteen kahden tunnin osaan, joista ensimmäinen keskittyi jalkatekniikoihin eli judoksi ashi-wazaan: ko-uchi-gari, o-uchi-gari, ko-soto-gari, o-soto-gari, sasae-tsurikomi-ashi. Livettiin myös lonkkaheittoihinkin. Tehtävänä oli oppia tekniikat riittävän hyvin, että pääsisimme seuraavassa harjoituksessa harjoittelemaan sitä, miten luomme pariin reaktion, jota voimme hyödyntää.
Väliajalla Álvaro tarjosi kahvia ja pullaa, mikä tuli tarpeeseen, sillä lähdin tyhjin vatsoin liikkeelle. Filosofoimme judoa, jiujitsua - niitä yhdistäviä ja erottavia tekijöitä - ja kamppailulajeja yleensä ja paikalla olikin reilusti yli sadan vuoden kokemus jakautuneena neljän kesken. Kaikilla oli myös pitkä kokemus opettamisesta ja siitä, miten hassu ajatus peruskursseista on, ja Pasi kiteytti sen todella hyvin lauseeseen ”on helpompaa olla aloittelija kokeneiden seurassa”, mitä itse olen korostanut myös omassa opetuksessani.
On turvallisempaa ja parempaa oppia kummallekin, kun aloittelija harjoitellee edistyneemmän kanssa kuin se, että laitetaan kaksi vasta-alkajaa harjoittelaan keskenään.
Oli mahtavaa tutustua sekä Pasiin että Álvaroon tämä kaksituntisen tauon aikana, ja yllättävän (muttei täysin) kivuttomasti lähti sitten toinen osa käyntiin, missä Pasi opetti miten luodaan reaktio, jota pystyy hyödyntämään ja miten tärkeää rentous ja oikea ajoitus Kulta-Kutrin tyyliin on: ei liian nopeaa, ei liian hidasta.
Kiitos valtavasti päivästä, Álvaro ja Pasi, toivottavasti tiemme yhtyvät uudelleen pian! Oli mahtavaa saada olla taas ja aina valkovöinen ja samalla nähdä, miten paljon samankaltaisuutta voimantuotossa ja keskilinjan käytössä on esimerkiksi ensimmäisen kamppailulajini karaten kanssa.
Tekstivastine
Mä olin maajoukkueessa 7-8 vuotta ykkösmiehenä ja sitten ihan sitten teininä vähän kakkosmiehenä. Niiden vuosien aikana mä kiersin EM ja MM-kisoja ja sitten pääsin myös olympialaisiin 1996. Mä otin kolme vuotta Saksassa, asuin, otin Bundesligaan, joka on silloin ja myöskin tänä päivänä maailman toiseksi kovin judosarja. Eli siellä on paljon ostojoukkueita, siellä on Brasiliasta ja Japanista ja muualta tämmöisiä ostotyyppejä ihan Bundesligassa kerrakseen. Siellä oli oikein kovatasoiset joukkuekisarjat. Se joukkuekisa oli ihan mahtava. Mä tykkäsin tosi paljon.
Tekstivastine
No, kyllä mä lähtisin siitä, että mä uskoisin vanhoja mestareita, jotka sanoo, että ei voimalla voimaa vastaa. Että se on huono idea. Ja toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että jos kaverilla on hyvä puolustus, niin älä koskaan hyökkää hyvän puolustuksen. Aina pitää se puolustus murtaa. Yleensä se onnistuu myös ihan sillä tavalla, että kun lopettaa hyökkäämästä, niin pari keskittyy omaan hyökkäykseen ja silloin sille ei puolustusta. Se yleensä riittää, mutta tänä päivänä mitä me tehtiin, oli se, että me lähdetään hyökkäämään yhteen suuntaan ja sitten me katsotaan reaktion. Ja se reaktio on aina yksilöllinen ja meidän pitää tavallaan pystyä elämään sen reaktion kanssa. Ja sitten me heitetään aina siihen toiseen suuntaan. Siihen suuntaan sillä hetkellä, kun parilla ei ole vielä puolustusta, se ei ole toipunut vielä siitä ensimmäisestä hyökkäyksestä. Ja sitten me heitetään siihen toiseen suuntaan, mihin sillä ei ole puolustusta ollenkaan. Että tällaisen suurin piirtein toimii käytännössä aika pitkälle. Me ollaan käännytty näin. Annetaan kaveri reagoida. Jos me lähdetään, jos me vedetään ja pidetään ja käännytään, niin sitten siellä ei ole puolustusta. Eikä me pitä antaa parin reagoida.
Tekstivastine
Yksi semmoinen mielenkiintoinen juttu oli se, että teillä on tanssikoulu ja sinulla on tanssikoulu. Mitkä ovat ne yhteiset asiat, mitä tanssinijat pystyvät kamppailun kanssa? Mitkä ovat ne kontaktipinnat, missä ne toimivat kaikista parhaiten yhteen? Kyse on molemmissa, sekä tanssissa että kamppailulajeissa on kyse keskustasta, keskilinjasta, rytmistä ja suunnasta. Nämä ovat ne asiat, jotka meidän pitää ymmärtää itsellä ja parilla. Meidän vain pitää ymmärtää ne ja sitten meidän pitää pystyä manipuloimaan sitä kaverin suuntaa, rytmiä, keskustaa, keskilinjaa. Kun meillä on ymmärrys tästä, niin kyse on vain siitä, mitä välineitä me käytämme ja mikä meidän tavoite on. Se on ainoa eri. Yleensä tanssiminen on lievästi helpompaa ihan vain sen takia, että kaveri haluaa tehdä suurin piirtein sitä, mitä mekin halutaan ja sitten kamppailulajeissa useinkaan ei, mutta se ymmärrys on ihan sama. Ja sitten jos se rytmi puuttuu ja se suunta puuttuu ja ei tiedä omaa tai kaverin keskusta, niin ei se vain tule. Eli nämä ovat ne tiedolliset asiat, mitä meidän pitää oppia. Minä vedän niin paljon, että parin on pakko ottaa se askel, koska muuten menee turvaan.
Ja meidän parihan ei jää tähän, koska jos se jää, niin sitten minä vain jatkan liikettä ja heitän utsi matala tai jollain. Vaan sen täytyy jollakin tavalla nousta sieltä. Ja minä olen vetänyt tähän asti. Nyt minä voin päästä riemään.
Tekstivastine
- Hei, tässä on Alvaro. Mikä on sinun klubi? - Klubini on Kami Martial Arts. Se on Nekalassa, Tampereella, Ahlmanintie 59. - Sinulla on mielenkiintoinen idea siitä, miten haluat rakentaa yhteisöä täällä. Voitko kertoa minulle, mitä haluat? Mikä on Kami Martial Artsin ajatus? - Haluan luoda yhteisöä, joka on toimii kamppailulajien parissa. Haluan, että ihmiset harjoittelevat kamppailutaitoja, mutta haluan, että he tuntevat olevansa mukana. Haluan, että he tuntevat osallistuvansa. Haluan, että he kokevat, että heillä on ystäviä täällä. Välittämättä siitä, millaisia tavoitteita heillä on haluan, että heillä on ystäviä, yhteisö ja paikka olla täällä. - Ja judoissa, miksi kutsuttiin yhteisen hyvän periaatetta? - Sen nimi on Jita-kyoei, ja se tarkoittaa että "kun sinä kehityt, minä kehityn" Se on se, mitä haluamme. Haluamme kehittyä yhdessä, koska jos minulla on oppilaita, jotka eivät kehity, minä en kehity. Ja samalla, jos minä en itse kehity, he eivät voi myöskään kehittyä. - Kiitos, Alvaro. Oli todella hauskaa tavata sinut täällä Kami Martial Artsissa Tampereella. Ja toivottavasti olemme harjoittelemassa sinut tulevaisuudessa. - Toivon sitä! Kiitos paljon!